Kesä tuli myöhään. Niin syksykin. Elonkorjuu on vielä kesken. Omassa päässänikin koko satokausi on vielä valmistumattomuuden tilassa. Tätä kesäkautta voin kuitenkin väittää yhdeksi hämmästyttävimmistä omassa elämässäni. Palaan siihen myöhemmin, mutta nyt keskityn Suomeen. Kotimaahani ja meihin suomalaisiin, joita olen lakkaamatta hämmästellyt keväästä asti.

Myönnettävä on, että maailma ympärillämmekin on muuttunut oudoksi. En tunne – lienenkö tuntenutkaan – sitä kovin hyvin. Mielelläni ymmärtäisin paremmin. Viime kuukausien aikana olen lukenut joitakin harvoja tekstejä, joiden kautta tämä kaikki näyttää ymmärrettävämmältä. Sen sijaan olen törmännyt lukemattomiin teksteihin, joissa ei yritetäkään ymmärtää erilaisia näkemyksiä eikä aseteta omia mielipiteitä kyseenalaisiksi.

Mitä ihmeellisimpiä mielipiteitä esittävät ihmiset kuvittelevat olevansa oikeassa. Myös fiksuja mielipiteitä esittävät luulevat olevansa oikeassa. Oikeassa olijoita onkin enemmän kuin koskaan, vaikka minun kaltaisiani tietämättömiäkin tai totuutta etsiviä luulisi jostain löytyvän.

No, tämä tästä. Lopullista totuutta edes tietämättömyydestään ei voine antaa. Hapuilevia askeleita uuden maailmamme ymmärtämiseen olen kuitenkin yrittänyt ottaa. Yhtenä tukipuunani käytän Harvardin emeritusprofessorin Robert Putnamin puhetta Tampereella kansallisessa liikuntafoorumissa.

Referoin ja tulkitsen hänen satuttavaa juttuaan amerikkalaisen unelman, ”fair start”, rapaantumisesta. ”Love hurts – trust kills” –otsikko kertoo vähän tarinasta Lovehurts. Jatkan pohdiskeluani toisessa jutussa, jonka otsikoin ”Onko Suomi kuin Amerikka?” OnkoSuomiAmerikka.Yritän miettiä oman kokemukseni kautta Putnamin Amerikka-tulkinnan soveltamista Suomeen. Paljon on samaa, mutta selvää on, että meidän tulisi tulkita Suomen ongelmat omassa kontekstissamme vaikkakin Putnamista inspiroituen.

Kun sitten emerituksia rupesin referoimaan, niin tulkitsen myös professori Juhani Kirjosen juttua Liikuttavia koiramaisuuksia. Mainiossa kolumnissaan Jussi pohtii liikkumisen lisäämistä. Minä komppaan ja jatkan juttua Jokaiän_liikettä.

Samaa asiaa käsittelen myös seuraavassa ReiluPeilin kysymyksen inspiroimassa jutussani Liikkeen_lisäämistä. Nyt kontekstini on edellistä ”pompöösimpi”. Mitä se sitten tarkoittaakin…

Koiramaisuuksia käsittelen seuraavassakin jutussani, jonka inspiraation sain uutisesta, jossa kerrottiin naisten väkivaltaiseksi tulkituista arjen kokemuksista. Kokeilin leikillisesti samaa metodia meihin miehiin Mies_lehdessä. Eiköhän tämäkin olisi tärkeä tutkimusaihe?

Ja lopuksi vielä joitakin hyviä uutisia – loppukevennys. Vai onko tässä sittenkin kaikkein painavin asia? Pohdin nimittäin tärkeää ongelmaa eli sitä, miten olla hyvä ihminen Hyviäihmisiä.

Oikein hyvää syksyn jatkoa kaikille tasapuolisesti!