Ja jos et liiku, niin miksi et?
Oletetaan, että liikkuminen tai liikunnan harrastaminen olisi jossakin kuvitteellisessa maassa nostettu yhteiskuntapolitiikan keskeiseksi kysymykseksi. Miten siellä väestön liikuntaa mahdettaisiin edistää?
Varmaan siellä rakennettaisiin liikunnalle hyvät olosuhteet. Olisi helppoa ja halpaa kävellä, juosta, pyöräillä ja talvella hiihtää sekä käydä kuntosaleilla tai uimassa. Kevyen liikenteen väyliä ja ulkoilureittejä olisi joka puolella. Lihaskuntoa voisi kohottaa sinne tänne sijoitettujen laitteiden avulla.
Siinä ihanneyhteiskunnassa harjoitettaisiin liikunnallisia leikkejä ja pelejä päiväkodeissa ja kouluissa. Erittäin korkeasti koulutetut ammattilaiset opettaisivat kaikkia mahdollisia liikuntamuotoja peruskouluissa ja lukioissa. Korkeakouluopiskelijoilla olisi hyvät mahdollisuudet monipuoliseen liikkumiseen.
Aikuisten olisi mahdollista saada hyvää ohjausta koulutetuilta asiantuntijoilta kohtuuhintaan yksityisiltä, korkeatasoisilta palveluntarjoajilta. Liikuntaa voisi harrastaa upeissa olosuhteissa, hyvässä seurassa ja liikunnan lisäksi olisi mahdollista saada kuntotestauspalvelua.
Arkiliikunnan edellytykset olisivat mainiot, sillä työmatkat saattaisi pyöräillä, luonnossa, puistoissa, leikki- ja urheilukentillä saattoi liikkua ilmaiseksi ja monilla oli myös piha ja puutarha, jossa voi puuhastella liikunnallisesti.
Ikäihmiset saattaisivat käyttää samoja palveluja muiden kanssa, mutta heille olisi tarjolla myös sovellettua liikuntaa ja erityisiä ulkoiluystäviä. Aikuisurheilun piirissä kaikki 30-110-vuotiaat voisivat kilpailla tasa-arvoisesti yhdessä.
Erityistukea tarvitseville olisi korkeasti koulutettuja erityisliikunnan opettajia ja ohjaajia niin kouluissa kuin eri järjestöissäkin. Vammaisurheilu olisi myös suosittua.
Kaiken lisäksi urheiluseuroissa ja erilaisissa järjestöissä urheilisi ja liikkuisi satoja tuhansia lapsia, nuoria ja aikuisia. Valmentajat olisivat joko ammatti- tai järjestökoulutuksen saaneita eri lajien osaajia ja intohimoisia kehittäjiä.
Vanhemmat tukisivat pyyteettömästi lastensa harrastamista osallistumalla aktiivisesti seuratoimintaan, mutta myös asenteillaan ja rahoillaan. Fanit kannustaisivat urheilijoita ja yritykset tukisivat seuroja rahallisesti. Menestyvä nuori olisi arvostettu jäsen yhteisössään. Heitä palkittaisiin monin tavoin.
Kunnat ja valtio tukisivat verotulojen ja esimerkiksi rahapelituottojen avulla liikunnan harrastamista rakentamalla esimerkiksi lähiliikuntapaikkoja, urheiluolosuhteita ja kevyen liikenteen väyliä. Myös järjestöt saisivat tukea väestön liikuttamiseen.
Julkisen tuen avulla pyöritettäisiin kymmeniä liikunnan koulutuskeskuksia ja urheiluakatemioita eri puolilla maata. Näissä olisi runsaasti liikunnan ja urheilun ammattilaisia töissä.
Tuossa maassa satsattaisiin liikuntatieteisiin ja –tutkimukseen sekä tiedonvälitykseen erityisen paljon.
Siinä ihanneyhteiskunnassa myös lääkärit ja muut terveys- ja hyvinvointisektorin ammattilaiset olisivat loistavasti tiedostaneet liikunnan positiiviset vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin. Sairauksia ehkäistäisiin ja parannettaisiinkin liikunnan avulla.
Media täyttyisi liikuntaa ja urheilua koskevista ohjelmista, tiedosta ja kampanjoista. Kaikki tuntisivat niin maailman urheilutähdet kuin takapihojen liikuntasankarit.
Tuo maa olisi maailman liikkuvin urheilukansa ja sen tietäisi jokainen maan asukas.
***
Valitettavasti kyse on utopiasta, sillä jos tuo kaikki olisi totta jossakin maailman maassa, niin siellä kaikki harrastaisivat liikuntaa.
Liikkuminen olisi jokaiselle tärkeä kokemus ja he ymmärtäisivät sen suuren merkityksen niin itselleen, lähiyhteisölleen kuin koko kansakunnalle.
Suomessa, tässä laman kourissa kärvistelevässä liikuntakulttuuriltaan matalassa maassa, ei voida uneksiakaan edellä mainituista asioista.
Tulevaisuus näyttää vielä huonommalta – tuskin kykenemme stadioniamme korjaamaan, sote-uudistusta tekemään, soitamme suojelemaan.
Puhumattakaan väestön liikuttamisesta, josta leikattaneen yhdessä kehitysyhteistyö- ja tutkimusmäärärahojen kanssa yhdessä.
Tällaisessa kansakunnan kannalta ankarassa tilanteessa on pakko katsoa peiliin ja kysyä, mitä juuri sinä – niin sinä siellä – voisit tehdä maasi hyväksi.
Voisitko pistää töppöstä toisen eteen, kelata asioita yhdessä fillarisi kanssa ja nostaa tukien lisäksi vaikka kahvakuulaa? No, tämä on nyt tietysti utopiaa tämäkin.
Ehkä kuitenkin voisit kysyä itseltäsi – miksi liikkuisit? Rohkaistuisit hetkeksi pohtimaan asiaa ihan itsekkäistä syistä tai vaikka älyäsi harjoittaaksesi. Pelottavaahan se on, itsearviointi voi antaa yllättäviä tuloksia.
Tämä juttu on syytä päättää tähän – loppu on omissa käsissäsi. Jos et tee kysymystä, et tule tietämään vastaustakaan.
Uimahalli ei ui, pyörä ei kelaa, suksi ei luista, puntti ei nouse, pallo ei lennä, jalka ei nouse ellei se kokemus ole sinulle merkityksellinen.
Miksi se olisi – on hyvä kysymys. Vain sinä voit siihen vastata.
***
Näiltä sivuilta löytyy runsaasti erilaisia vastauksia kysymykseen miksi liikun tai miksi sinä liikkuisit? Ei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa vastausta, vaan jokaiselle omansa. Sivujen tarkoituksena on jakaa tutkimuksissa, kehityshankkeissa ja asiantuntijatehtävissä syntynyttä tietämystä asiasta.