Yllätyksekseni huomasin, että blogisivuni (www.miksiliikun.fi) täytti kymmenen vuotta vuonna 2021. Syytä juhliin ei ole, sillä suomalaisten liikkuminen ei ole lisääntynyt, vaikka olen henkilökohtaisesti ja vapaa-ajallani käyttänyt satoja tai tuhansia tunteja osaamistani, aikaani ja energiaani kurssimme kääntämiseksi kirjoittamalla juttuja blogiini ja facebook-sivuilleni (www.facebook.com/miksi.liikun/).

Lukemattomia sivuja, esityksiä ja tallenteita olenkin tuottanut artikkeleina, blogeina, videoina, podcasteina, powerpointteina monille muillekin alustoille.

Onneksi en ole yksin, sillä Suomessakin tuhannet ihmiset ja kymmenet tai sadat organisaatiot ja projektit yrittävät lisätä 2020-luvulla elävien ihmisten liikkumista ja muutakin aktiivisuutta. Olympiakomiteakin ”heräsi” muuttamaan strategiaansa liikkeen lisäämiseksi. Tässä vuosikatsauksessani kerronkin todella monen organisaation ja hankkeen mainioista yrityksistä liikuttaa suomalaisia.

Mutta miksi emme onnistu tai ehkä tarkemmin, miksi minä en ole onnistunut? Muiden puolesta on vaikea mennä sanomaan, mutta oman toiminnan arviointi on aika ajoin varsin tarpeellista.

Koska olen kokemuksellisen liikkumisen, tekemisen ja oppimisen edistäjä, niin aluksi on hyvä tehdä katsaus siihen, mitä olen tällä saralla tämän viime vuoden aikana tehnyt. Liikuntatieteessä ja -politiikassa ei valitettavasti juurikaan tutkita, kehitetä eikä käytetä liikuntasosiologista kokemustietämystä tai -osaamista hyväksi, jotta liikkumista näillä keinoin edistettäisiin.

Onneksi meillä on aktiivisia toimijoita, joilla on pitkällistä osaamista ja kokemusta kokemuksellisesta oppimisesta, seikkailukasvatuksesta ja tekemällä oppimisesta. Nuorisotyössä ja ammattikorkeakouluissa sekä monissa järjestöissä onkin tehty hyvää työtä. Kerron monista tällaisista toiminnoista ja hankkeista tässä vuosikatsauksessani.

Innovatiivisena realistina uskon kokemuksellisesti merkitykselliseen, monipuoliseen, luovaan, yhteisöllisesti toteutettavaan ja eri tasoilla etenevään tekemiseen ja vaikuttamiseen. Itse pidän kaikkia tasoja yhtä tärkeinä. Liikettä voi lisätä kotona, koulussa, naapurustossa, järjestöissä, kunnissa, yrityksissä, tutkimus- ja kehityshankkeissa, (sosiaalisessa) mediassa, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Olen ollut erittäin onnekas, koska olen tänä vuonna voinut tehdä vaatimattomalla työpanoksellani kaikkien eri tasojen ja tahojen kanssa yhteistyötä. Olen yrittänyt kirjoittaa ”kronikat” näistä yhteisistä toimistamme ja kuvata sen, mitä saimme aikaiseksi ja senkin, mitä voisimme tulevaisuudessa tehdä paremmin.

Kiitokset kaikille (ihan kaikkia en varmaan ole muistanutkaan), joiden kanssa olen saanut ”liikuttaa” ja liikuttuakin tänä toisena koronavuotena.  

Miten liikettä lisää? Liikuntakulttuuriin ja -politiikkaan vaikuttamista

Suomalaisten liikkuminen vähenee kaikkien tutkimustenkin mukaan, vaikka me ”liikuttajat” yritämmekin tehdä parhaamme ihmisten liikuttamiseksi. Ongelma on laajempi, syvempi ja pitkäaikaisempi kuin olemme ajatelleet. Yhtä syyllistä ei tietysti olekaan, mutta aika monen meistä olisi muutettava toimintaamme, jotta suunta saadaan kääntymään. Vuoden 2021 aikana en ehtinyt pohtimaan asiaa niin paljon kuin joskus aiemmin, mutta näissä muutamassa onkin ainakin omasta mielestäni sitäkin painavampaa asiaa.

Olisi ymmärrettävä, mistä kaikesta vähentynyt liikkuminen johtuu, miten rakenteita, toimintaa ja tukia olisi muutettava vastaamaan yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksia ja mitä itse kukin voi asialle tehdä. Oletan, että kirjoittamissani teksteissä on näkökulmia ja tulkintoja, jota ei muualta löydy.

Oletan myös, että ne ovat erittäin merkityksellisiä. Kirjoitin Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimusta käsittelevään kirjaan artikkelin, jossa käsittelin liikkumista ja siihen vaikuttavia kokemuksellisuuksiin, sukupuolirooleihin ja harjoitettuun liikuntapolitiikkaan liittyviä tekijöitä viimeisten 60 vuoden ajalta selittääkseni osaltani, mistä vähenevä liikkuminen ja liikuntaharrastus johtuu. Esitin myös joitakin ratkaisuehdotuksia.   

Tiihonen A. 2021. Miksi liikutaan, miksi ei ja mitä pitäisi tehdä? Pohjoismaisen mallin historia, nykyisyys ja tulevaisuus liikuntapolitiikan tavoitteiden sekä ihmisten liikuntakokemusten ja liikuntaroolien avaamista näkökulmista. Teoksessa Hanifi, R.; Haaramo, J.; Saarenmaa, K. (toim.). Mitä kuuluu vapaa-aikaan?
Tutkimus, tieto ja tulkinnat. Helsinki, Tilastokeskus 2021.  (https://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/eli_vapm_202100_2021_23894_net.pdf).

Kirjan julkistamisseminaarin powerpoint-esitykset (myös omani) löytyvät tästä (https://tilastokeskus.fi/ajk/mita-kuuluu-vapaa-aikaan-tutkimuskirjan-julkistus).

Yksilöiden, ryhmien ja väestön liikuttamista ja liikkumisen esteiden poistamista käsittelin myös Liikunta & Tiede -lehdelle tekemässäni blogisarjassa.

Tiihonen A. 2021. Miten rakenteet vaikuttavat ihmisten liikkumiseen? (https://www.lts.fi/liikunta-tiede/artikkelit/miten-rakenteet-vaikuttavat-ihmisten-liikkumiseen). LTS-blogi, 23.06.2021.

Tiihonen A. 2021. Kuka tai mikä päättää, liikunko minä vai en? (https://www.lts.fi/liikunta-tiede/artikkelit/kuka-tai-mika-paattaa-liikunko-mina-vai-en). LTS-blogi, 15.06.2021.

Tiihonen A. 2021. Mitä pitää tehdä liikuntapoliittisen keskustelun herättämiseksi horroksestaan? (https://www.lts.fi/liikunta-tiede/artikkelit/pohdittua-mita-pitaa-tehda-liikuntapoliittisen-keskustelun-herattamiseksi-horroksestaan). Liikunta & Tiede, 58, 3/21, 74-75.

Liikuttamisaiheeseen liittyy myös tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä -podcastisarjan osa Miksi liikun?  (https://www.supla.fi/audio/3841698). 27.4.2021, jossa puhuimme liikkumisen historiasta ja sosiologiasta Lotta Vuorion kanssa.  

Pienenä reflektiona voisi mainita, että jo pitkään esittämäni kritiikki Veikkauksen rahoitusta ja siihen liittyviä monia epäterveitä piirteitä kohtaan näyttää saaneen ainakin jonkinlaisen osaratkaisun, kun nyt oltaneen kallistumassa ratkaisuun, jossa liikuntaa, kulttuuria, nuorisotyötä, sosiaali- ja terveysjärjestöjä jne. oltaisiin rahoittamassa suoraan valtion budjetista.

Asiassa on vielä paljon ratkaisemattomia seikkoja, jotka saattavat estää avoimen ja demokraattisen päätöksenteko- ja rahoitusrakenteen, mutta parempaan suuntaan oltaneen menossa.

Sosiaalista inkluusiota kokemuksellisen liikunnan avulla

Tämän vuoden ”pääprojektini ja -riesani” oli kansainvälinen Disciplins-projekti (http://disciplins.org/), jonka toteutimme koronan varjostamassa maailmassa Suomessa, Espanjassa ja Italiassa. Tavoitteenahan meillä oli rakentaa asiantuntijakoulutuksen perusteita ja käytäntöjä sosiaalisen inkluusion edistämiseksi liikunnan ja urheilun kautta.

Omassa osuudessani keskityin Laurea amk:n asiantuntijana senioreille sopivien liikuntamuotojen ja hyvien käytäntöjen esittelemiseen sekä ”tekemällä/kokemalla oppimisen” koulutuskurssin toteuttamiseen. Tarkoituksena oli toteuttaa myös interventio, mutta siitä jouduimme rajoitusten takia luopumaan.

Sen sijaan ”korona-aikaikkunamme” mahdollisti koulutuskurssin toteuttamisen elo-syyskuun vaihteen aurinkoisessa Suomessa ilman rajoituksia (edellinen viikkohan oli säänkin puolesta hirveä). Onni oli puolellamme.

Liitteessä olen kuvannut sekä tuota ainutlaatuista kokemusta, jonka aikana osallistujat saivat tutustua moniin erinomaisiin esimerkkeihin sosiaalisesta inkluusiosta niin Suomessa kuin Espanjassa ja Italiassakin. Dokumentista löytyy runsaasti linkkejä mm. erinomaisiin videomateriaaleihin.

Nostan tässä esille Laureassa tekemiämme materiaaleja ja myös tekstini, jonka avulla näitä osaamisia ja materiaaleja voinee myös paremmin juurruttaa vaikkapa eri oppilaitosten ja organisaatioiden käytäntöihin.

Laurean tuottamia materiaaleja Disciplins-projektissa

Kuntojalkapalloa senioreille -video (https://video.laurea.fi/media/Social+inclusion+through+recreational+football/0_rnyuz47h), Tapani Risto, Mikko Julin, Arto Tiihonen, Jyrki Hämäläinen.

Powerpointvideo sosiaalisesta inkluusiosta (https://video.laurea.fi/media/Laurea_Disciplins__Social_Inclusion_Sport/0_3i70aijx), Tiina Siivonen & Arto Tiihonen

Powerpointvideo tekemällä oppimisesta (https://video.laurea.fi/media/Laurea_Disciplins_Inclusive_education/0_50zmw313), Riitta Dincay & Arto Tiihonen

Opaskirjateksti sosiaalisesta inkluusiosta liikunnassa (http://disciplins.org/wp-content/uploads/2021/11/IO3-Guidebook.pdf), 72-87, Arto Tiihonen & Riitta Dincay

Koulutusohjelma ja materiaalit Train for trainees -kurssi, Arto Tiihonen (valitettavasti tämä liite oli liian suuri).

Tiihonen A. 2021. HOW TO MAKE SENIOR CITIZENS PHYSICALLY ACTIVE? (http://disciplins.org/wp-content/uploads/2021/11/IO3-Guidebook.pdf), 72-87.

Voisin lämpimästi suositella kaikkia, koska niin upeita käytäntöjähän meillä on tuotettuna ja vain käyttöä vartoomassa. Sydäntäni lämmitti erityisesti kuntojalkapallo senioreille ja seikkailukasvatus espanjalaisille syrjäytyneille nuorille.

Hyvinvointimentorointia syrjäytymisvaarassa oleville ryhmille Vantaalla

Toinen ”liikuttamisjuttuni” viime vuonna liittyi Vantaan kaupungin hyvinvointimentorointihankkeeseen (https://kunnolla.fi/ ja https://www.vantaa.fi/elintapaohjaus), jossa olin asiantuntijana toisella asteella opiskelevien nuorten miesten liikuttamisessa ja aktivoimisessa.

Hyvinvointimentoroinnissa on kyse elintapaohjauksesta, josta saa hyvän kuvan tästä videosta (https://www.youtube.com/watch?v=pv3r_J3uJ0M).

Me kehittelimme parin vuoden ajan mm. pelillistettyä kokemus- ja arkiliikkumisen tukemiseen tarkoitettua mobiilisovellusta muun monipuolisen aktivointitoiminnan osana näille nuorille. Työnimenä käytimme AmisPeliä.

Kehittelimme hyvinvointimentorointiprojektissa monenlaisia innovaatioita osin senkin vuoksi, että korona esti meitä löytämästä riittävästi nuoria miehiä kokeiluumme, vaikka se oli suunniteltu tehtäväksi kutsuntojen kautta.

Itse rakentelin sisältöjä mobiilisovellukseen, rakentelin moniammatillista yhteistyötä, kehittelin erilaisia tapahtumia, tuotin materiaalia viestintään ja osallistuin palavereihin niin sote-, nuoriso-, liikunta- kuin ammattioppilaitoksen ammattilaisten kanssa.

Harmittaa kovasti, ettemme päässeet kunnolla kokeilemaan prototyyppiasteelle kehitettyä ohjelmaamme, joka istutettiinkin kahteen eri mobiilisovellusalustaan. Teimme ohjelmarungon, video-ohjeet ja esimerkiksi videoklippejä, joilla konkretisoimme kokemusliikkumisen ideoita, joiden pohjalta nuorten oli tarkoitus itse rakentaa omat liikkumisohjelmansa.

Tässä klipissä (https://youtu.be/zKJXXVp7R4o?t=28) kerron, minkälaisia elämyskokemukset ovat, kun tässä toisessa (https://youtu.be/pPke0TbgPb0) kohderyhmäämme kuuluva nuori mies kertoo, miten jokainen nuori voi keksiä ja tuottaa liikkumistehtäviä osaksi Amispeliä.

Hyvinvointimentorointi onnistui jopa erinomaisesti toisissa kohderyhmissä, joiden elämää koronarajoitukset eivät estäneet osallistumasta elintapaohjaukseen. Linkistä (https://www.youtube.com/watch?v=w-Q7vmMBrSQ) löytyykin hyvinvointimentorointihankkeen loppuseminaari, jossa itseäni ilahdutti erityisesti hankkeeseen osallistuneiden, itselleen tukea ja apua saaneiden, puheenvuorot. Omassa puheenvuorossani kerroin nuorten miesten aktivoinnin haasteista ja ratkaisuista.

Hyvinvointimentoroinnista tehtiin myös toimintamalliopas (https://tuki.kunnolla.fi/wp-content/uploads/2021/10/Vantaan_hyvinvointimentorointi_kasikirja.pdf), josta saa tarkempaa tietoa toiminnasta ja tuloksista.

Vantaan kaupunki onkin sitoutunut jatkamaan ja kehittämään hyvin alkanutta työtä myös seuraavalla strategiakaudellaan. Se on erinomainen uutinen. Itse ajattelin olla mukana kehittämässä yhteistyötä, jossa mukana olisi laajemmin Vantaan kaupungin toimijoita, liikkuva opiskelu -ohjelma ja Laurea amk. TKI-toiminta tulisi saada integroitua toimintaan, samoin kokemusliikkumisen, tekemällä oppimisen ja seikkailukasvatuksen osaaminen. Ja sitten se mobiilisovelluskin saataisiin toimimaan kohderyhmässään…

Ulkona oppimista, seikkailukasvatusta, roolipelejä sukupuolisegregaation estämiseen, ympäristöleirikouluja, kokemuksellista verkko-oppimista…

Olen saanut olla mukana Outward Boundin ja seikkailukasvatusverkoston toiminnassa usean vuoden ajan (www.outwardbound.fi; www.snk.fi/seikkailukasvatus/kehittamistyoryhma/). Voisi kuvitella, että korona aiheutti tällaiselle yhteiseen tekemiseen ja kokemiseen perustuvalle toiminnalle korvaamattoman haitan.

Teki se varmaan sitäkin, mutta saimme toki olla tekemässä Ulos-Ut-Out -tapahtumaa, joka toteutettiin sekä kasvokkaisena että verkossa (www.ulos2021.fi/fi/etusivu/). Hassua oli olla paikan päällä Hyvärilässä, vaikka omat ohjaukseni ja osallistumiseni hoidin kuitenkin verkon välityksellä.  

LAB-yliopiston ja OBF:n yhteisessä roolipelihankkeessa (https://lab.fi/fi/projekti/roolipeli) olen vaikuttanut ohjausryhmässä ja kouluttajanakin (www.outwardbound.fi/hankkeet/). Tarkoituksenahan on vaikuttaa koulutuksen ja työelämän sukupuolisegregaatioon sitä vähentävästi elämyspedagogiikan ja seikkailukasvatuksen menetelmiä ja työkaluja hyödyntäen. Sivuilta löytyykin käyttökelpoisia työkaluja tämän ”ikuisuusongelman” ratkaisemiseksi.

Ympäristöahdistuksesta voi tulla nykynuorison ”kansansairaus” ellei asialle tehdä mitään. Yksi vaihtoehto voisi olla ympäristöleirikoulu, jossa yhdistetään seikkailukasvatusta ja ympäristötietoutta. Tätä olen ollut kehittelemässä ohjausryhmässä Tampereen yliopiston NYT! Ahdistuksesta nuorten ympäristöpoliittiseen toimijuuteen (https://projects.tuni.fi/nyt/) -hankkeessa.

Digiloikka onnistui aavistamattomasti kokemuksellisessa toiminnassa, jonka kuvittelimme tuhoavan toimintamme vuoden 2020 keväällä, kun havahduimme tilanteeseen. Mutta kävikin niin, että Outward Boundin nettikursseille ja webinaareihin tuli yleisöryntäys. Uskalsinkin helmikuussa olla sitä mieltä, että seikkailukasvatus on lyömässä läpi Suomessa (https://www.snk.fi/seikkailukasvatus/seikkailukasvatus-lyomassa-lapi-suomessa/).

Webinaari-innostus on sen jälkeen laskenut, mutta kiinnostus on silti näkynyt esimerkiksi niillä kahdella kokemuksellisen oppimisen verkkokurssilla, joita vedin alkuvuodesta. Itselleni nuo prosessit olivatkin ihan parasta tämän vuoden antia, koska sain seurata sitä, miten opiskelijat aidosti oivalsivat uusia asioita ja pystyivät oppimaansa myös hyödyntämään omassa työssään ja elämässään.

Harmi, etten ole vielä ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa kokemuksistani, mutta liitteestä saat lisätietoa ensi vuoden kurssista. Ehkä näemme siellä? Täältä voi seurata hakemismahdollisuuksia (www.outwardbound.fi/kurssit-ja-koulutus/ammattilaiskurssit/).

Paikallista liikuttamista ja aktivismia

Jos edellisen kappaleen jutut olivat ”virtuaalisia” ja ”universaaleja” pyrkiessään rakentamaan moneen paikkaa soveltuvia malleja, niin tässä kerron ruohonjuuritason toiminnasta, joka kuitenkin on sitä konkreettisinta, kokemuksellisinta ja ehkä vaikuttavintakin.

Kyse on itävantaalaisen Rajakylä-Länsimäki -alueen ”aktivismista”, johon olen osallistunut sekä MiksiLiikun ry:n, Rajakylän pientaloyhdistyksen, Vivace-kuoron, alueen facebook-ryhmien ja Rajakylän alakoulun kanssa tekemämme yhteistyön kautta.

Vuonna 2020 saimme vähän rahaakin projektiimme, mutta koronan takia ne ”virtualisoituivat” tai jäivät toteutumatta. Jatkoimme toimintaa vuonna 2021 tavoilla, joilla vältimme suuritöiset jutut, jotka olisimme joutuneet perumaan. Se olikin fiksu strategia.

Teimme siis lähikoulumme kanssa monenlaista yhteistyötä, jotta saisimme lapset (luokat 1-4) ja heidän vanhempansa liikkumaan lähiluonnossa, retkeilemään ja toimimaan yhdessä. Myös kokemuksellista ulkona oppimista olemme yhdessä harjoitelleet. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että keräsimme koululle talviurheiluvälineitä, teimme latuja ja luistelukenttää.

Parhaimmat kokemukseni yritin kuvata myös facebookissa, jota täytyy kiittää siitä, että kyliemme fb-ryhmien kautta oli hyvä viestittää vaikkapa liikuntavälinekeräyksestä, joka sekä tuotti hyvän määrällisen tuloksen että tuotti monille lahjoittajille äärimmäisen hyvän mielen! (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2509684732669850)

Jos korona ei olisi estänyt, olisin varmasti opettanut useammankin kerran hiihtoa maahanmuuttajataustaisille koululaisten vanhemmille. Innokkaita opettelijoita oli mahtavaa opettaa.

Tein koulun, oppilaiden ja heidän vanhempiensakin käyttöön erilaisia retkeilymateriaaleja (https://www.miksiliikun.fi/2021/04/29/retkia-rajakylan-ja-lansimaen-alueelle/), yritin aktivoida ihmisiä liikkumaan, laulamaan ja osallistumaan vapaaehtoistoimintaan alueellamme (https://www.miksiliikun.fi/2020/09/22/kotiovelta-liikkumaan-laulamalla-lisaa-ikaa-ja-vapaaehtoistoiminnasta-voimaa/).

Tein facebook-ryhmään puistojuoksukisan ja liikuntajoulukalenterin sekä oppaan lähiliikkumispaikkoihin (https://www.miksiliikun.fi/2018/04/27/rajakyla-liikkujan-paratiisi/), josta esimerkkinä vaikka tämä linturetkiopas (https://www.youtube.com/watch?v=vDxn9PvO95k).

Varma en ole, minkälaista vaikutusta näillä on ollut liikkumiseen, mutta palautteiden perusteella kiinnostus ja tietämys lähiliikuntamahdollisuuksista on lisääntynyt. Jännää, että korona nosti esille valtamediassakin muutaman lähiluontoliikuntapaikkamme, joihin olin lähialueemme asukkaita jo ehtinytkin houkutella. Suosittelen lämpimästi tällaista somevaikuttamista oman asuinalueen somekanavia käyttäen. Vinkki avatusta hiihtoladusta tai luistelukentästä saa aikaan runsaasti positiivista palautetta.

Ja aivan loistavaa oli vetää pari ulkona oppimisen iltapäivää Rajakylän koulun opettajille. He olivat niin onnellisia pelkästään siitä, että saivat vihdoin olla yhdessä pitkän etäopetuksen jälkeen. Olen varma, että koulussa on otettu iso askel kohti kokemuksellisen ulkona oppimisen suuntaan, jota tulevaisuudessa tarvitsemme monestakin syystä (https://www.miksiliikun.fi/2020/03/19/kokemuksellista-oppimista-kotikouluihin-kylla-tastakin-selvitaan/).

Paikallistoiminta ei tietysti ollut ollenkaan helppoa eikä palkitsevaakaan. Hirveästi (onkohan liioiteltua) teimme töitä mm. kylätapahtuman järjestämiseen sekä syksyllä 2020 että vuonna 2021. Kumpaakaan ei kuitenkaan voitu pettymykseksemme järjestää.

Ehkä jo tänä vuonna voimme kylätapahtuman järjestää ja ehkä myös sen pelitapahtuman, joille Vantaan kaupunki on luvannut vähän tukeakin. Ei pidä lannistua. Seikkailla voi myös lähipuistossa, kuten YLEn toimittajan kanssa huomasimme (https://areena.yle.fi/audio/1-50776782).

Vapaaehtoistoimijoiden palkitseminen on tärkeää, vaikka talkoolaiset toki saavat useimmiten itse enemmän kuin antavat. Olin kuitenkin hyvin otettu, kun Vivace-kuoroyhdistys palkitsi ”uskollisimmat fanit ja parhaat talkoomiehet”, joihin itsekin kuuluin, kunniakirjalla. Starat nostivat roudarit esille. Kiitos!

Paras hiihtotalvi ja jalkapallokesä ikinä!

Koskaan ennen en ole kokenut niin vahvoja hiihtämiskohtaamisia kuin talvella 2021, vaikka – voitte uskoa – niitä erittäin voimakkaitakin olen kokenut lapsesta asti runsain määrin ja laaduin.Tässä fb-postauksessani (6.4.2021) teen yhteenvedon talven 2021 voimakkaimmista hiihtokokemuksistani (https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2562334860738170).  

Innovointipuolelle meni ainakin ”keskusteluavaukseni” #latuaivoa, jonka alla julkaisin muutamia hiihtoon kannustavia postauksiani, jotka saivat ansaittua ja ansaitsematontakin huomiota fb-sivullani. Moni muukin oli miettinyt samoja asioita.

#Latuaivoa! Nopeampi ja/tai fiksumpi varoo, väistää, hymyilee ja kiittää. Tarvittaessa pyytää anteeksi. https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2506430576328599

#Latuaivoesimerkkejä. https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2510768379228152

#Latuaivotapauksia. https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2519910941647229

#Kysykää hiihtämisestä. https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2532859183685738

#Hiihtotekniikkaa ja vähän muutakin. https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2542415566063433

Hiihtotalven välissä – tai oikeastaan kesken hiihtolenkin – Hesarin toimittaja Jaakko Lyytinenkin kyseli minulta talvella hiihtämisen muuttuneista merkityksistä. Kannattaakin lukea Jaakon mainio essee aiheesta (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000007813812.html).

Jalkapallosta voi sanoa samaa kuin hiihtämisestä. Yhteenvetoa en ole vielä kyennyt tekemään Huuhkajista, Helmareista tai EM-kisoista. Alla on kuitenkin muistelua ja kontekstualisointia podcastimuodossa ja sen jälkeen ”siivuja” fb-postauksistani kauden varrelta.

Niistä saaneekin aika monipuolisen kuvan siitä, minkälaisia kokemuksia ja merkityksiä jalkapallo voi pelaajalleen tarjota. Lopuksi vielä pidempi teksti KuPS:n merkityksestä. Pöytälaatikossa muhii vielä ”ikämiesjalkapallon valmennuksellis-taktinen analyysi”.

Vuorio L. & Tiihonen A. 2021. Jalkapallohuumaa. Menneisyyden jäljillä, podcast, Lottavuorio.com, 8.6.2021. (https://open.spotify.com/episode/0YQhq9MQE3ufEoIjUVTzed?si=aOKyGUkXTKeR7wW646zKrg&fbclid=IwAR2-lN3D-yN-Ec1VQRhjPvfT1-0xH_6X44VrEQbsuArR4DJH34olNwaSufk&nd=1Podcast. Esittelyteksti (https://lottavuorio.com/2021/06/08/38-jalkapallon-historiaa-ja-huumaa/?fbclid=IwAR0MzWCufRXs6u7R-Lg6Wrp1mNeEHHsbjOVkkmHjxwpklVPPWPC9rSZJLmg). 

Vuoden senioripelaaja (18.12.2021): https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2735644953407159

Huuhkajat (16.11.2021): https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2714552318849756

Kuntojalkapallovideo (4.11.2021): https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2706338949671093

Sekajalkapallo ja sekasähly (1.11.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2704409109864077

KuPS:n merkityksestä (31.10.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2703517029953285

Muistikatkos (23.10.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2698104740494514

Minä en KATSO jalkapalloa, minä PELAAN jalkapalloa (12.10.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2690375617934093

Valtti-Kiffen otteluselostus (5.10.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2685390321765956

Puotinkylän Valtti 60+ Oulun SM-kisoissa (1.8.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2639455559692766

Jalkapallon kauneus (6.7.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2621879401450382

Pieni (ja iso) EM-kisakatsaus (21.6.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2611564085815247

Kisahuumaa (ja menneiden jalkapallomuistojen läpikäyntiä) (8.6.2021)  https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2603040813334241 ja https://www.facebook.com/menneisyydenjaljilla/posts/338404234362958

Kevään ekat harkat (16.5.2021) https://www.facebook.com/miksi.liikun/posts/2588381278133528

Kirjoitin myös kokemuksiani Kuopion Palloseurasta toimittaja-kirjailija Lasse Lehtisen pyydettyä minulta pientä kontribuutiota KuPS:sta toimittamaansa kirjaan. Pienestä tuli sitten vähän suurempikin muistelu KuPS:n merkityksestä minulle ja ehkä muillekin (https://www.miksiliikun.fi/2021/10/31/kupsin-merkityksesta/).

Erityisen mukavaa ja hyödyllistä oli tehdä tämä opetusvideo senioreiden kuntojalkapallosta. Oli aivan mahtavaa tutustua jalkapallosta innostuneisiin senioreihin, joista osa ei ollut koskaan pelannut jalkapalloa.

Kuntojalkapalloa senioreille -video (Tapani Risto, Mikko Julin, Arto Tiihonen, Jyrki Hämäläinen). (https://video.laurea.fi/media/Social+inclusion+through+recreational+football/0_rnyuz47h).

Ehkä tässä on syytä mainita sekin, että seurani Puotinkylän Valtti valitsi minut vuoden 2021 senioripelaajaksi, josta tittelistä olen erityisen otettu. Kiitos jalkapallolle, pelikavereille ja seuralleni!

Dallaten vuoteen 2022…

Lokakuusta alkaen olen huhkinut uuden Dallaten-hankkeen (Dallaten- asiakaslähtöisempiä liikunta – ja hyvinvointipalveluja ikääntyneille) parissa. Toimin Laurean tiimissä ja yhdessä Metropolian ja Haaga-Helian toimijoiden kanssa muodostamme kovan kolmen amk:n joukkueen.

Uskallan luvata, että tästä tulee hyvä hanke, jonka tarkoituksena on auttaa liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjiä kehittämään tuotteitaan ja palveluitaan seniorikansalaisille sopivimmiksi. Tästä webinaaritallenteesta (https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/dallaten) saa hyvän kuvan toiminnastamme ja toimijoista.

Tulevina vuosina kuulemme hankkeesta varmasti paljon uutisia.

ja korona vahvistakoon meitä…

Tämä toinen koronavuosi 2021 oli yllättäen itselleni aivan mahtava, vaikka on myönnettävä, että valtavan stressaavakin se oli. Järkyttävän paljon tuli tehtyä turhaa työtä, kun jouduimme perumaan suurella asiantuntemuksella ja vaivalla suunnittelemiamme tapahtumia ja ”tuotantoja”.

Jatkuva varovaisuus koronan takia oli myös arjessa koko ajan läsnä, koska lähipiirissäni on erittäin monta riskiryhmään kuuluvaa. Itsekin niihin kuulun. Pelon voittaminen ja suhteellisuudentajun ylläpitäminen oli yksi keskeisiä asioita, joita joutui opettelemaan.

Henkilökohtaisesti ilahduttavimpia asioita olivat tietysti poikani häät Saksassa, jonne saatoimme juhannuksena matkustaa. Pääsimme myös pelaamaan futista hääjuhlan jälkeen paikallisen kylän poikien ja miesten kanssa. Äidin 90-vuotisjuhlat saatiin myös viettää läheisten kanssa kauniissa kesäsäässä. Ja aivan ihanaa on ollut seurata tyttäreni raskautta, synnytystä ja nuorten valmistautumista vanhemmuuteen.

Ja varsin voimaannuttavaa on ollut seurata vaimoni intoa harrastaa etäjumppia tosi säännöllisesti. Meidän pitääkin olla hyvässä kunnossa, kun pikkulasten isovanhemmuus taas alkaa.

Voiko tästä tehdä mitään yhteenvetoa? Ehkä sen, että liikkumiselleen, urheilemiselleen, harrastamiselleen ja vapaaehtoishommilleen sekä kokemuksilleen niissä kannattaa etsiä ja löytää monenlaisia merkityksiä. Ja antaa koronan vahvistaa meitä…