Joku oli huomannut sunnuntain Hesarissa (23.3.2020) nimiini kirjatun jutun Än-yy-tee nyt! Siinä oli valokuvaaja Akseli Valmusen hienoja urheilukuvia, joita yritin tulkita omalla vaatimattomalla asiantuntemuksellani.  (https://dynamic.hs.fi/a/2020/anyyteenyt/?fbclid=IwAR3ED09bLz-70GPFvcH2eKmnqhh475CBgmFUC2TZa2jrkOMmXLqb8CQNdPc).

Monet ovat kuitenkin pitäneet sekä jutuistani että Akselin kuvista. Nousin kai samalla ”taidekriitikoiden” joukkoon, kun Akselin nettisivulla näkyy esittely/arviointini hänen valokuvistaan (https://www.akselivalmunen.com/Who-s-The-Winner).

Minä suhtaudun tuohon juttuun edelleen hiukan kaksijakoisesti, sillä olenhan ollut tunnettu (tai tuntematon) monimutkaisista (omasta mielestäni syvällisistä) analyyseistani ja tulkinnoistani. Tavoitteenihan on aina ollut se, että ihmiset havahtuisivat pohtimaan vaikkapa urheilemistaan useimmista, itselle ja muille merkityksellisistä syistä. Sama saattaa päteä myös journalisteihin ja vaikkapa Helsingin Sanomiin noin niin kuin yleisestikin.

Hesarin toimittajathan ovat viime vuosina kertoneet juttujensa taustoista Musta laatikko –esityksissä. Ne ovat kuulemma olleet varsinaisia yleisömenestyksiä. Itse en ole päässyt mukaan. Ajattelin kuitenkin kertoa, miten tämä minun juttuni syntyi ja minkälaisista taustoista sen rakensin. Kun minua tituleerattiin jutussa urheilututkijaksi, niin on kaksin verroin tärkeää, että lukija tietää, mistä tarinat oikein syntyvät. No, tämä syntyi näin:

Toimittaja Anna-Stina Nykänen soitti minulle tiistai-iltana 18.2. ja sanoi, että hänellä on ideana kirjoittaa näistä Akseli Valmusen ”Who’s the Winner” -kuvista juttu sunnuntain Hesariin. Hän kysyi, että voisinko katsoa kuvat läpi ja pistää muutaman ajatuksen tulemaan. Tämä on tyypillistä toimittajan työtä ja myös tutkijan/asiantuntijan työtä.

Minulta kysytään silloin tällöin asiantuntijan näkemyksiä eri asioihin, joissa toimittajat kuvittelevat minun olevan jonkinlainen asiantuntija. Useimmiten nimeni sitten mainitaan jonkun onnistuneen sitaatin muodossa tai vähän yleisemmin. Joskus nimeäkään ei näy ja joskus koko juttuakaan ei tule. Normitoimintaa.

Sain siis kuvat ja kello oli jo aika paljon. Olin myös melko väsynyt eli hyvässä kirjoitusvireessä. Olin nimittäin tehnyt vaativaa ja byrokraattista asiantuntijalausuntoa monta päivää. Näin kuvat, ja sormet alkoivat yht’äkkiä vilistää näppäimillä – kirjoitin ylös, mitä olin kuvissa näkevinäni. Omat muistothan sieltä nousivat esiin. Se kai oli kuvien tarkoituskin.

Kirjoitin samaan syssyyn myös pienen selitysosan ja pistin tekstin Anstille takaisin sillä toiveella, että Akseli kirjoittaisi itse omat tulkintansa kuvista, että saataisiin ristivalotus aiheeseen. Enhän yhtään tiennyt, mitä valokuvataiteilija itse kuvissa näki. Se tietysti kiinnosti minua ja ajattelin, että lukijaakin se voisi kiinnostaa.

Yllätyksekseni Ansti ja Akseli olivat kummatkin todella ihastuneita ”impressionistisiin” tulkintoihini.

Ansti ilmoittikin, että editoidaan vähän niitä mun juttuja ja pistetään lehteen. Minä sanoin luottavani hänen kykyynsä toimittaa juttu julkaisukuntoon (en olisi ehtinyt juuri mitään tehdäkään). Aika tutultahan teksti julkaistessa näytti – nasevaa otsikkoa en tosin itse keksinyt.

Senkin voin paljastaa, että kirjoitin vielä seuraavana päivänä joitakin tulkintoja kuvista, jotka eivät minua heti ”puhutelleet”. Selvästi huonompia niistä tulikin, joten oma tulkintani siitä, että kuvien pitää puhaltaa jokin oma, itselle tärkeä kokemus henkiin, taisi tulla todistetuksi.

Nyt varmaan joku ajattelee, että onpa se helppoa tuottaa tekstiä Hesariinkin. Tai että millähän asiantuntemuksella nuokin jutut on tehty. Ensin täytyy tietysti sanoa, että en ajatellut tekstiä tehdessäni olevani tutkija enkä ainakaan tekstin kirjoittaja, vaan tein aika puhtaasti intuition pohjalta tekstit, joiden ajattelin päätyvän tähtitoimittajan kriittisen ja asiantuntevan editoinnin kohteiksi ennen julkaisemista. En lainkaan ajatellut, että niistä tulisi itse juttu.

No, nyt se juttu on ilmestynyt ja itsekin pidin sitä oikein hyvänä. Tässä tapauksessa nettiversio (ei näköislehti) oli minusta paras. Kuvat onnistuvat niissä paremmin tai sitten vain se muoto on sellainen, johon on tottunut. En tiedä.

Kun nyt olen vastuussa (lähes) koko jutusta virallisesti, vaikka suurimman työn teki tietysti Akseli ja ilman Anstin ideaa minä en olisi tiennyt kuvista mitään. Ja on myös muistutettava, että minun tulkintoihini vaikuttivat varmaankin Anstin tekemät tekstit tähän mainioon artikkeliin ”Voittajien kansa”, jossa kuvat tulivat Kaisa Rautaheimolta (https://dynamic.hs.fi/2018/voittajienkansa/).

Itse olen kuitenkin syypää omiin tulkintoihini, joista olenkin jo saanut jonkin verran ”kuittailuakin” – hyväntahtoista tosin. Tiedostan hyvin sen, että omista kokemuksistaan puhuessaan osuu tai on osumatta johonkuhun itselle läheiseen ihmiseen. Kummatkin seikat voidaan tulkita sekä positiivisesti että negatiivisesti, vaikka itse ajattelenkin kirjoittaessani noita kokemuksia ja niissä seikkailevia ihmisiä suurella rakkaudella ja lämmöllä. Ilman noita kokemuksia ja noita ihmisiä en olisi minä.

En ole kuitenkaan mikään ”eilisen teeren poika” kirjoittaessani omista urheilu- tai muista kokemuksistani enkä siinäkään, että olen tehnyt monenlaista tutkimusta ja kehitystyötä ihmisten liikunta- ja muidenkin kokemusten pohjalta. Omista kokemuksistani minä kuitenkin ammensin aineistoa tuohon Hesarin juttuuni eniten. Tässä muutama ”klassikkoteksti”, joista osa on julkaistu myös opinnäytteissäni.

Eli jos noiden Hesarin ”lastujen” jälkeen jäi nälkää muistella omia urheilukokemuksia, niin tässä joitakin esimerkkejä pidemmistä tarinoista samoilla urheilun kentillä, joista Valmusen kuvat kertoivat ja joista yritin vangita jotakin olennaista Hesarin lukijoiden ihmeteltäväksi.

Tiihonen A. 2017. Menen isona Sakopaaneen! Minun MM-kisani 1. (https://www.miksiliikun.fi/2017/02/23/menen-isona-sakopaaneen-minun-mm-kisani-1/). Blogi sivulla www.miksiliikun.fi, 23.2. 2017.

Tiihonen, Arto (1992) Eka kilpailu. Teoksessa Sironen, Esa; Tiihonen, Arto; Veijola, Soile (1992, toim.) Urheilukirja. Tampere, Vastapaino, 105-116. URHEILUKOKEMUS

Tiihonen, Arto (1992) Astma. Teoksessa Sironen, Esa; Tiihonen, Arto; Veijola, Soile (1992, toim.) Urheilukirja. Tampere, Vastapaino, 311-328. 1ASTMA

Tiihonen, Arto (1992) Jaliskronikka. Teoksessa Sironen, Esa; Tiihonen, Arto; Veijola, Soile (1992, toim.) Urheilukirja. Tampere, Vastapaino, 105-116. JALKAPALLOMUISTELU

Tiihonen, Arto (2004) Kokemus puhuu, tarina kertoo, tutkija selittää – tarinoittamalla tiedettä kokemuksista. Teoksessa Latvala, Johanna, Peltonen, Eeva & Saresma, Tuija (toim.): Tutkija kertojana. Tunteet, tutkimusprosessi ja kirjoittaminen. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 79. Jyväskylän ylipisto 2004. JYKULTTKOKEMUSPUHUU0604