Hesarin toimittaja Anna-Stina Nykänen pohti urheilun olemusta kolumnissaan ”7 tähteä urheilulle” (HS, 18.1.2015). Hän vertasi Urheilugaalaa vastaaviin muiden alojen tilaisuuksiin ja löysi mielenkiintoisia eroja ja samuuksia.
Keskeistä hänen hauskassa ja oivaltavassa jutussaan oli juuri se, että hän vei tutut käytännöt ja käsitteet toiseen käyttöympäristöönsä. Urheilugaalassa ei ehkä ihmetelty lentopallovalmentaja Tuomas Sammelvuon leikillistä tanssia joukkueensa kanssa – sellaistahan voi nähdä Oscar-gaalassakin. Mutta muissa tilaisuuksissa tuo leikki ei olisi ollut työtä!
Liikuntakulttuuri on viime vuosina alkanut tunkea itseään mitä erilaisimpiin paikkoihin. Urheilusta innostuneita intellektuelleja, johtajia ja taiteilijoita on tullut esiin kaapeistaan ja liikkumisen autuus on pikku hiljaa valjennut myös hyvinvointi- ja terveysalan ihmisille sekä poliitikoille. (So)mediassa liikutaan kuvin, sanoin ja välinein. Peliteollisuus pelastaa meitin…
Ei siis ole ihan sama, mitä sanoja ja käsitteitä käytämme puhuessamme, kirjoittaessamme tai varsinkin edistäessämme jotakin näitä asioista oli se sitten liikkumista, huippu-urheilua, hyvinvointia jne., jne. Olisi tärkeä ymmärtää, mitä toinen sanoillaan ja käsitteillään tarkoittaa.
Kenelläkään ei voi nykyään voi olla pätevyyttä tai auktoriteettia päättää, mitä sanoja tai käsitteitä kukin käyttää. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (www.kotus.fi) antaa tosin suosituksiaan suomen kielen asiantuntijaelimenä sanoista ja niiden sisällöistä.
Viimeisimmässä listauksessa olivat mm. seuraavat liikuntakulttuuria sivuavat sanat selityksineen.
HIIT (lyh., urh.) (engl. high intensity interval training) tehokas intervalliharjoittelun muoto, jossa yksittäinen harjoitus koostuu yleensä kuntopiirissä tehtävistä liikkeistä ja lyhyistä palautumisjaksoista
hulailu, hulavanteilu, ”hooppaus” liikuntamuoto tai tanssi, jossa pyöritetään hulavanteita. Alun perin hula on havaijilainen tanssi.
koppi (kuv.) saada, ottaa koppi = tarttua tilaisuuteen, innostua asiasta, puuttua asiaan “Toivottavasti päättäjät ottavat ehdotuksesta kopin.”
peliala tietokone- ym. pelejä tuottava teollisuudenala
sateenkaarikynnet sateenkaaren värein lakatuista kynsistä, joilla halutaan tukea suvaitsevaisuutta ja ihmisten välistä tasa-arvoa. Ruotsalainen Emma Green Tregaro osoitti sateenkaarikynsillään mieltään Venäjän uutta homolakia vastaan yleisurheilun MM-kisoissa Moskovassa.
Susijengi Suomen miesten koripallomaajoukkueen lempinimi. Joukkueen menestys Slovenian EM-kisoissa aiheutti Suomessa koripallobuumin ja nosti Susijengin urheilua vain sivusilmällä seuraavienkin tietoisuuteen.
Näin kieli kehittyy joka vuosi. Ei siis ihme, että monella alalla on kiinnostusta määritellä sekä uusia että vanhoja sanoja ja käsitteitä. Noiden uusiosanojen määrittelyt saattoi tehdä kielen asiantuntijaelin, vaikka esimerkiksi HIIT, koppi tai peliala voitaisiin määritellä toisinkin eri alojen asiantuntijoiden toimesta.
Tavallinen kansa – mikä määritelmä sekin – on vaativa käyttäjäryhmä, sillä asiantuntijakäsitteet eivät ehkä aukene heille, mutta liian yleisen käsitteen käyttö taas johtaa epätarkkuuksiin ja väärin ymmärryksiin.
Hyvä esimerkki uuden käsitemäärittelyn tarpeellisuudesta liikuntakulttuurin alueelta löytyy niinkin yllättävästä paikasta kuin liikkumisen, liikunnan ja liikkumattomuuden määrittelyistä. ”Liikunta on osa liikkumista – Paikallaanolon määritelmää täsmennetään parhaillaan”, kirjoittavat Jaana Suni ja kumppanit Liikunta & Tiede lehdessä 6/2014, 30-32, olleessa artikkelissaan.
Ulkopuolisesta asia tuntunee aika hassulta, pitääkö kohta keksiä vielä paikallaanolon alalajitkin? Merkityksetön vätöstely, turhanpäiten suoritettu seisoskelu, kulmilla roikkuminen vai kenties pohtiva lojuilu, ajatuksia herättävä pysähtyminen, mieleenpainuva seisahtuminen…
Oikeasti saattaa olla erittäin tarpeellista, että esimerkiksi terveydenhoitohenkilökunta osaa arvioida vaikkapa aineenvaihdunnan erilaiset asteet ja kääntää ne ”liikkumiskielelle” ja liikuntasuosituksiksi tai varoituksiksi liikkumattomuudesta.
Mutta ennen kuin menemme yksittäisten käsitteiden tasolle, niin kannattanee avata vähän laajempia visioita ja pohtia sitä, miksi käsitteet ovat niin tärkeitä ja mitä yhteistä liikunta- ja kulttuurikäsitteillä on tai voisi olla.
Seuraavaksi lukijan on harrastettava klikkaustiedonhankintaa, joka vertautuu vielä hyväksymättömällä tavalla viime vuonna Kotuksen hyväksymään klikkausjournalismiin (ark. verkossa julkaistavien uutisten ja niiden otsikoiden muokkaaminen mahdollisimman uteliaisuutta herättäviksi, jotta klikkauksia (ja mainostajia) kertyisi paljon). Ainakin se on käytännössä yhtä helppoa.
Klikkauksen takana on julkaisun Liikuntakulttuurin käsitteet muuttuvat ja muuttavat (Tiihonen, 2014) (http://www.liikuntaneuvosto.fi/julkaisut/valtion_liikuntaneuvoston_julkaisusarja/liikuntakulttuurin_kasitteet_muuttuvat_ja_muuttavat.622.news) tätä aihetta koskevat kohdat.
Sivuilla 15-16 asetellaan käsitemäärittelyjen lähtökohtia, sivuilla 20-43 kuvaillaan liikuntatutkijoiden käyttämiä liikuntakulttuurikäsitteitä ja esimerkiksi sivuilla 78 ja 79 on listoja liikuntakulttuurikäsitteistä, joita haastatellut asiantuntijat käyttivät. Klikkauksen päässä on myös artikkeli, jossa on pohdittu liikunta- ja kulttuuri(politiikan) käsitteiden eroja ja yhtäläisyyksiä (Pirnes & Tiihonen 2010, http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=275).
Urheilugaalatulkintoihin palatakseni käsittelin viime vuonna ilmestyneessä julkaisussani myös liikunta- ja urheilukäsitteitä mediassa yhden tapausesimerkin kautta (130-135). Urheilujournalismillahan on oma traditionsa ja suuri kertomuksensa, jonka kautta käsitteet on opittu ymmärtämään. Esimerkissä kuvataan liikuntapolitiikka- ja urheilukäsitteiden ongelmallista suhdetta mediassa.
Jos mediassa liikunta on urheilua, niin myös liikuntapolitiikka on pääosin urheilupolitiikkaa. Poliitikkojen ja hallinnon mielestä liikuntapolitiikka on kuitenkin pääosin kansalaisten liikuntaedellytysten lisäämistä. Saako median lukijakunta väärän käsityksen liikuntapolitiikasta urheilujournalismin kautta vai hämärtääkö liikuntapoliittinen jargon todellisuuden. Lukija päättäköön…
Myös Urheilugaala tuntuu repivän urheilujournalismin suoritus- ja menestyskorosteista kontekstia rikki palapalalta, kun parhaaksi urheilijaksi joudutaan valitsemaan pari tai kun urheilutoimittajien valitseman parhaan urheilijan rinnalle on noussut monilukuinen joukko muilla ansioilla palkittavia urheilijoita.
Liikunta- tai ainakin urheilukulttuuri moniarvoistuu ja merkitysmaailmat avautuvat uusiin suuntiin. Anna-Stina Nykäsen juttu kertoi omalla tavallaan juuri tästä urheilemisen yksiulotteisuuden murtumisesta. Moniulotteisuus vaatii uusia käsitteitä ja avointa keskustelua myös liikuntakulttuurissa tarvittavista käsitteistä.
Liikuntakulttuurin käsitteisiin saavat ottaa kantaa myös muut kuin urheiluväkeen kuuluvat, myös me ”sammuneet tähdet”. Erityisen tarpeellista olisi, että omat käsitteensä löytäisivät kaikki ”mustat aukot”, jotta he löytäisivät paikkansa liikkujina.
Lähteitä
Tiihonen, Arto (2014) Liikuntakulttuurin käsitteet muuttuvat ja muuttavat. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:6, Helsinki. (http://www.liikuntaneuvosto.fi/julkaisut/valtion_liikuntaneuvoston_julkaisusarja/liikuntakulttuurin_kasitteet_muuttuvat_ja_muuttavat.622.news)
Pirnes Esa & Tiihonen Arto (2010) Hyvinvointia liikunnasta ja kulttuurista, Käsitteiden, kokemusten ja vastuiden uusia tulkintoja. Kasvatus & Aika 4(2) 2010, 203-235. (http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=275)