Kesän aikana tulee tehtyä monenlaista remppaa. Viime kesä mökillä meni maalatessa yötä päivää – ja terassikin saatiin teetettyä. En ehtinyt edes venettä vesille laskea. Nyt kelpaa vanhoja, punamultaisia rakennuksia ihastella. Niiden kunto koheni valtavasti tai ainakin ulkonäkö on parempi. Tärkeintä on kuitenkin se, että ’mökkikokemukset’ ovat nyt aivan erilaisia. Eilenkin nautin pihapiirin kauneudesta, mutta olin myös ylpeä siitä, että sain hommat viime vuonna tehtyä. Mukavaa on myös suunnitella pihajuhlia, kun terassi on niin kutsuvana odottamassa.

Tunnetuin ’miksiliikun’ –remppa on kuitenkin tänä vuonna ollut ”Raxun remppa” eli Rakel Lignellin liikunta- ja laihdutusproggis, josta on tehty kirjakin (Lignell, Rakel; Holmala, Eija; Vanhanen, Arja (2013) Raxun remppa. Rapakunnosta hyvään oloon. SanomaMagazines, Helsinki).

Satuin osumaan samaan hotelliin Liikuntatieteen päivien jälkeen Jyväskylässä, kun ’remppakiertue’ tuli esittelemään kirjaa Rakelin ja Holmalan Eijan johdolla. Eija on opiskelukaverini, joten minunkin oli helppo mennä mukaan varsin naisvaltaisen joukon sekaan kuulemaan vertaistukisanomaa. Sanoma lensikin vauhdikkaasti Raxun ja Eijan showssa hedelmälliseen yleisöön, jolle Raxun paino- ja osin muutkin ongelmat olivat varsin tuttuja. Raxu ’julisti’ oman kokemuksensa kautta rempan onnistumisen kokemuksellisista edellytyksistä, ja Eija säesti asiatiedolla ja jumppauttamallakin porukkaa.

Itse kuuntelin fasinoituneena Raxun kokemuksia, jotka vastaavat mainiosti tällä sivustolla moneen kertaan läpikäytyjä kokemuksellisuusluokitteluja. Raxun kokemukset, joita mustaan kirjaani ylöskirjoitin ja jotka löytyvät kirjastakin, noudattivat tiettyä mielenkiintoista aikajärjestystä. Erityisen tärkeää on mielestäni se, että nämä olivat Raxulle aidosti tärkeitä ja eläviä kokemuksia, jotka hän itse nosti esiin lyhyessä esityksessäänkin. Näiden kokemusten avulla Raxu pystyi viemään läpi vaativan liikunta- ja laihdutusprosessin. Mutta katsotaanpa, mitä hän kertoi.

Ajallisesti ensimmäisenä Raxu kertoi siitä, miten hänen kuntonsa romahti. Kolme keuhkokuumetta peräjälkeen sai aikaan alkusysäyksen muutokseen. Aiemmin hän ei ollut edes kovin paljon ajatellut lihavuutta tai liikkumattomuutta ongelmana – Raxu oli tyytyväinen itseensä. Tarvittiin siis merkittävä identiteettikokemus, joka sai Raxun myös kysymään itseltään haluaako hän antaa lapsilleen naiskuvan, joka ei halua nauttia omasta kehostaan.  Se oli siis vahva identiteettikokemus, jossa hän joutui kysymään itseltään, kuka oikein olen ja haluan olla?

Se ei kuitenkaan riittänyt muutokseen – aika monet laihduttajista ja liikunnan aloittajista on saattanutkin kokea jotakin samaa, mutta voimat eivät ole riittäneet aitoon muutokseen. On niin paljon helpompi olla ’se mikä on’ kuin alkaa tekemään eksistentiaalisia muutoksia itseensä. Raxun kokemustarina jatkuu. Hän kokeili dieettiä, joka teki hänet todella sairaaksi. Dieetti oli hyvä, mutta Raxun roskaruokaan tottunut elimistö ei kestänyt sitä.  Raxu ei kuitenkaan lannistunut, vaan päätti jatkaa terveempää syömistä.

Seuraavaksi Raxu otti ison askeleen ja meni ryhmäliikuntatunnille. Niin, meni ja tuli – kunto kesti kymmenen minuuttia. Mutta: kuinka moni olisi tehnyt niin kuin Raxu? Hän osti hikisenä ja nöyryytettynä itselleen kausikortin. Salissa kenenkään käsi ei noussut, kun kysyin asiaa.

Tässä ollaan olennaisten kysymysten keskellä. Raxu teki kaksi kertaa päätöksen, jossa hän toimi vastoin ruumiinsa tuntemuksia. Ensin jatkaen dieettiä ja sitten päättäessään jatkaa jumppaamista. Nämä ovat selviä toimijuuskokemuksia, joissa Raxu teki jotakin itseään voimaannuttavaa ja joilla hän osoitti kykenevänsä tekemään muutoksen elämässään. Aika monen muutosprosessi olisi tyssännyt näihin kahteen koettelemuskokemukseen.

Kokemuksellisuudet eivät loppuneet tähän, vaan seuraavaksi Raxun tarinassa seuraa osallisuuskokemus, joka syntyi liikuntaryhmän kanssa. Tästä jumpparyhmästä tuli ajan myötä Raxulle todella tärkeä yhteisö ja eräänlainen vertaistukiryhmäkin.

Moni kysyy, missä on se nautinto ja elämykset, joita liikunnalta ja laihduttamiseltakin haetaan – eikö niitä tule lainkaan? Kyllä, mutta Raxun tarinassa vasta viimeisenä näistä tärkeistä kokemuksellisuuksista. Ja Raxulle se nautinto ja elämyskokemus tuli ryhmäliikunnassa, kun homma alkoi sujumaan, kun tunsi, että osaa ja jaksaa – melkein lentää.   

Löysin – eikä todellakaan ollut vaikeaa – kaikki tärkeät kokemuksellisuudet Raxun tarinasta. Ehkä sekin todistaa, miten olennaisia nämä kaikki kokemukset ovat tällaisissa muutosprosesseissakin. Raxun tarinan perusteella voisi olettaa, että onnistuminen vaatii usean eri kokemuksellisuuden läpikäyntiä ennen kuin uudesta toimintatavasta tulee tottumus. Jos jotakin nostaisi Raxun tarinan perusteella muita ylemmäs, niin ehkä korostaisin noita toimijuutta vahvistavia kokemuksia, vaikka olennaisen tärkeitä nuo kaikki muutkin tuossa tarinassa olivat.

Uskonko, että Raxu jaksaa pitää yllä hyvää kuntoa eikä ala ’jojoilla’? Kyse ei tietysti ole uskon asiasta, vaan siitä, miten merkityksellisenä Raxu näitä itselleen uusia kokemuksia ja tapoja pitää. Tarinan perusteella uskon hänellä olevan tavallista paljon paremmat edellytykset siihen, että liikunnallinen elämäntapa jää hänelle pysyväksi. Hänellä on eräässä mielessä uusi identiteetti, hän on vahvistanut itseään tekemällä vaikeita asioita, hänellä on hyvä liikuntaryhmä ja hän nauttii nyt itsekin liikkumisestaan.

Mökkirempat ovat helpompia kuin omaan itseen kohdistuvat rempat. Uudet pinnat ja maalit kestävät kunnossa useita vuosia – omaa kuntoa täytyy ’rempata’ koko ajan. Siksi en ole varma, onko remppa niin hyvä termi sille, mitä Raxunkin nyt pitää lähes päivittäin tehdä. Kun nykyihmisen ei normaalielämässä juuri tarvitse nähdä liikunnan vaivaa, niin pitää keksiä omia tavoitteita – pieniä ja isompia. Tavoitteista ja niiden tavoittelusta syntyy myös merkityksiä, mutta myös uusia kokemuksia. Kokemuksia, joista ei lopulta haluakaan luopua.

Naisille on tarjolla kiitettävästi erilaista vertaistukea. Meille miehille paljon vähemmän. Siksi laitankin tähän lopuksi rohkaisevaa tietoa miehille – miksei myös naisille. Tarja Schneider-Lehto on rakastettu ryhmäliikunnan ja mm. naisten joukkuevoimistelun ohjaaja (junassa Svolin SunLahti-tapahtuman jälkeen törmäsin Keravan naisvoimistelijoiden joukkioon, joka ei lakannut kehumasta Tarjaa), joka ohjaa myös keski-ikäisten miesten kuntoaerobic-ryhmää.

Tarja teki opinnäytetyönsä Haaga-Helian aikuisten liikunnanohjaajatutkintoon (amk) näiden miesten liikuntakokemuksista ja –merkityksistä (Schneider-Lehto, Tarja (2013) Miten keski-ikäinen mies merkityksellistää liikkumistaan – kuntoaerobic harrastuksena. Haaga-Helia amk, Vierumäki. TarjaSchneider-Lehtooppari2013). Mainio työ, joka voisi olla miesten ”Raxun remppa” –kirjan jatko-osa. Tarjan työstä nimittäin saa tietää sen, miksi nämä miehet liikkuvat ja jumppaavat. Kannattaa tutustua.

Itse jatkan viime kesänä vähän kesken jääneitä maalausremppojani. Täytyy saada koko mökin pihapiiri edustuskuntoon. Tarkoitus olisi myös juosta cooperin testi vuosikymmenten tauon jälkeen. Tavoite on 2400 metrissä sen verran heikkoa juoksu vielä on. Pyöräily sujuu jo mallikkaasti ja eilen käväisin pitkästä aikaa futistreeneissäkin. Innostus on kiitettävää – yli 40 ukkoa kirmasi poikittaisella kentällä hellesäässä ja keskellä parasta kesäloma-aikaa! Tilaa ja aikaa oli vähemmän kuin Brasilian ja Espanjan välisessä matsissa, joten se pakotti pallon liikkumaan nopeammin. Ehkä meidät ukotkin…