Viime blogissani etenin kohti urheilijan polun valintoja. Tänään hyppään polulta maanteille ja valtaväylille eli katson liikkujien ja urheilijoiden – kaikenikäisten – yhteistoimintaa sekä vertikaalisesta että horisontaalisesta näkökulmasta. Kysymykseni onkin, miten eri-ikäiset ja eri elämänvaiheissa olevat voisivat toisiaan tukea ja auttaa, mutta myös se, miten yhteiskunnan eri toimijat eli yhteiskunnan sektorit ja eri hallinnonalat voisivat tukea nykyistä paremmin sekä liikkujaa että huipullekin tähtäävää urheilijaa. Kirjoitin aiheesta pikku kolumnin veteraaniurheiluliiton sivuillekin (http://www.svu.fi/?x254132=343705).
Pohjaan tässä ajatukseni hankkeisiin Elämänkulku ja ikäpolvet (www.ikapolvet.fi) ja Kolmas lähde (www.kolmaslahde.fi) sekä Valo ry:n aikuisliikuntaverkoston seminaariin ”Kohti meidän seuraa. Yhteisöllisyys ja yhteistoiminta koko elämänpolun ajan”, joissa kummankin hankkeen antia oli työstetty ajatellen juuri liikunta- ja urheiluväkeä. Jos oikein lyhyeen tiivistää seminaarin annin, niin se olisi jotakuinkin tällainen: eri-ikäisten ja yhteiskunnan eri sektoreiden yhteistoiminta on lisääntynyt viime vuosina, mutta tarvetta yhteistoiminnan lisäämiseen on vielä runsaasti olemassa (koko seminaari videoituna osoitteessa http://www.valo.fi/media/19-11-2013-kohti-meidan-seuraa/ ).
Vaikka halua ja tarvetta on, niin moderniksi kutsuttu eri osajärjestelmiksi eriytynyt yhteiskunta, mutta myös elämänkulku eri –vaiheineen ovat iso haaste tälle hyväksi havaitulle toiminnalle. Onneksi kummassakin hankkeessa on tuotettu runsaasti hyödyllistä materiaalia, joka ansaitsee tulla laajasti levitetyksi – ja luetuksi.
Elämänkulku ja ikäpolvet –hankkeessa järjestettiin vuoden 2012 aikana ”neljän polven treffejä”. Linkin takaa löytyykin runsaasti esimerkkejä erilaisista tapahtumista (http://www.ikapolvet.fi/ikaepolvien-vaelinen-toiminta/mukaan-ilmoittautuneet). Aivan piakkoin julkaistaan Neljän polven treffit – Ikäpolvitoiminnan opas, josta saa esimakua kurkkaamalla seuraavien linkkien taakse (http://www.ikapolvet.fi/images/stories/21.pdf ja http://www.ikapolvet.fi/images/stories/71.pdf). Ensi vuoden puolella julkaistaan myös tutkimuksellinen antologia Ikäpolvien taju – Elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Luvassa on käytännöllistä, mutta myös käsitteellistä, tietämystä ikäpolvitoiminnan tueksi.
Kolmaslähde – hanke on tuottanut useita hyödyllisiä julkaisuja sille, joka aikoo kehittää yhdistys- ja seuratoimintaansa. Vaikka keskiössä on hyvinvointipalvelujen tuottaminen, niin julkaisuista hyötyvät niin seuratoimijat, kuntien työntekijät kuin liikuntayrittäjätkin. Tietysti myös seurojen jäsenet ja liikuntaa tarvitsevat kansalaisetkin. Heitä vartenhan kaiken pitäisi toimiakin. Uusimpia julkaisuja ovat:
Kohti uudenlaista maailmaa (http://www.kolmaslahde.fi/images/stories/2012/kolmas_lahde-kohti_uudenlaista_maailmaa.pdf ),
Vuorovaikutuksessa vaikuttamiseen http://www.kolmaslahde.fi/images/stories/2013/kolmas_lahde_vuorovaikutuksessa_vaikuttamiseen.pdf,
Handbook: www.kolmaslahde.fi/tietoa/handbook ja Casebook: www.kolmaslahde.fi/tietoa/casebook
Nykyaika on siitä ihmeellistä, että yllä olevien linkkien kautta aukeaa mahtavat tietolähteet, joten tuntuu turhalta toistaa sitä, mikä löytyy paremmin ja syvällisemmin vain klikkauksen takaa. Kirjoitamme julkaisuissamme ikä- tai sukupolvitajusta (Biggs & Lowenstein, 2011: Generational Intelligence), jolla yksinkertaistaen tarkoitetaan tietoisuutta omasta iästä ja sukupolvesta, jonka tietoisuuden kautta on mahdollista ymmärtää myös eri-ikäisiä ja toimia tasa-arvoisesti ja kestäviä ratkaisuja etsien.
Tietoisuuden lisääminen omasta ja toisten sukupolvesta on joskus melkoisen hankalaa. Omaa sukupolvikokemusta voi liioitella, mutta voi sitä vähätelläkin. Asiat, joiden kuvittelee erottavan omaa sukupolvea toisesta voivat myös perustua vääriin oletuksiin. Yhtä hyvin voi olla sokea niille asioille, jotka eri-ikäisiä yhdistävät.
Parikymmentä vuotta sitten tein Opiskelijoiden Liikuntaliitolle (OLL) historiateosta (Monenlaista kiitäjää – OLLin oppivuodet 1971-1994), jossa yhteydessä kävin läpi – tai oikeastaan käsitteellistin – ”opiskelijaliikuntasukupolvet” 1970-luvulta 1990-luvulle (Tiihonen, Arto (1995) Urheilua sinulle. Neljä tarinaa opiskelijaliikunnasta. Teoksessa Nevala, Arto (toim.) Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 1995).
Nyt luettuna se tuntuu juuri tuolta sukupolvitietoisuuden refleksiiviseltä rakentamiselta (13URHSINULLE). OLL:n toimintaa viime vuosina alumniperspektiivistä katsoneena voisikin ajatella, että silloinen eri opiskelijaliikuntasukupolvien jonkinasteinen kyräily tai kilpailu on muuttunut luontevaksi kanssakäymiseksi eri-ikäisten toimijoiden kesken. Olisiko se sitten sitä positiivista sukupolvitajua?